Herkkuja pilviseen päivään

Kesä se vain käväisi meillä ja nyt muutama päivä ollaan menty hyvin koleassa pilvisessä säässä. Välillä vihmoo vettä ja ukkonenkin jyrähtää. Toivottavasti aurinko näyttäisi pian taas säteensä.

Kaikesta huolimatta, otin itseäni niskasta kiinni, puin ylleni pitkävartiset pakkaskengät, pitkähihaisen paidan ja -housut, keräsin rohkeuteni ja säntäsin vattupuskiin. Vaikka juuri eilen kerroin, että minua ei sinne saa, luonto ei vain antanut periksi katsella punaisenaan hehkuvia puskia tuossa silmieni edessä. En nyt intoutunut siellä sankko tolkulla olemaan, mutta lupasin itselleni vademapiirakan palkaksi, jos jaksan niin paljon kerätä. Ja herkullinen piirakka niistä syntyikin :)

En lähtenyt kikkailemaan ohjeilla, vaan tein hyvin perus hyvän piirakan. Ohjeen nappasin Makunautintoja Mimmin keittiöstä -nimisestä blogista. Helppo, nopea ja herkullinen, eipä tuota muuta lie sitten tarvitakaan. Yhdyn blogin pitäjän mielipiteeseen, että piirakasta ei tosissaan tullut ällömakea, vaan just sellanen sopiva sokerin tuskaan. Vattuja laitoin oikein rutkasti päälle, itse asiassa koko tämänpäiväisen saaliini :)

Vadelma-rahkapiirakka

Pohja

100 g voita

3/4 dl sokeria

1 kanamuna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhe

Täyte

2 dl rahkaa

0,5 dl maitoa

2 kanamunaa

3/4 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

vadelmia

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kanamunat ja keskenään sekoitetut kuivat ainekset vatkaten joukkoon. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan, myös reunoille.

Sekoita kaikki täytteen aineisosat keskenään. 

Kaada vadelmat pohjan päälle ja lopuksi rahkaseos vadelmien päälle.

Paista uunin alatasolla 175 asteessa reipas puoli tuntia.

Kivoja kesäkuulumisia

Kirjat ovat vieneet minua jo useamman kuukauden ajan. Ne eivät ole edelleenkään antaneet sijaa puikoille tai virkkuukoukulle. Aika ilman käsitöitä on jo niin pitkä, että kohta niitä tulee ikävä. Jos edes kerrankin olisi niin hyvissä ajoin liikkeellä, että voisi loihtia jotain pukinkonttiin. Aiemmin kuin jouluaattoa edellisellä viikolla :) Pitää alkaa virittäytyä tunnelmaan!

Syynä suureen lukuinnostukseen on kirjailija nimeltään Kristina Ohlsson. En olekaan täällä vielä kertonut hänen teoksistaan, joita olen lukenut jo kolme. Aloitin luku-urakan ns. väärästä päästä eli hänen viimeisimmästä suomennoksestaan Lotus Blues. Tämä ei sinänsä haitannut, koska teos aloitti kaksiosaisen jännitystarinan, jossa kirjan päähenkilöt ovat vaihtuneet. Toinen osa, Mion Blues, ilmestyy suomennoksena lokakuussa. Odotan sitä innolla. Kielipää kun ei millään anna mahdollisuutta lukea sitä alkuperäiskielellään ruotsiksi.

Koska innostuin Kristinan kirjoista niin kovasti, luin seuraavaksi Paratiisiuhrit, joka on Fredrika Bergman -kirjasarjan neljäs osa. Vaikka kirja ei aihepiiriltään, terrorismi ja lentokonekaappaus, tuntunut aivan omalta, imaisi kirja kuitenkin minut mukaansa ja luin sen ahmien loppuun, kuten Lotus Bluesinkin. Tämän jälkeen päätin kuitenkin palata kirjasarjan alkuun ja sain juuri päätökseen ensimmäisen teoksen Nukketalo.

Näin pienten lasten äitinä kirjan aihepiiri, lapsiin kohdistuvat rikokset, ei ollut mikään mieleinen, mutta uskalsin kuitenkin tarttua siihen. Ja kaikesta huolimatta, kirja vei mennessään, mutta vasta vähän aikaa luettuani. Ehkä tässä näkyi kirjailijalle annettu vinkki "Kun kirjoitat, sinnittele sivulle 90. Sen jälkeen jaksat mitä vain!" Tämän jälkeen todella tuntui, että kirja avautui lukijalle ja juoni pääsi oikein kunnolla käyntiin. Siitä eteenpäin lukija saa odottaa loppuratkaisua hyvinkin pitkään, kuitenkaan kyllästymättä tapauksen ratkaisemattomuuteen. Kirjaa lukee kuin tulisilla hiilillä, odottaen kuumeisesti, että jokin ratkaiseva juttu tapahtuisi jo seuraavalla sivulla. Mutta ei, vieläkään! Toki välillä muutaman tärkeän seikan pystyin ratkaisemaan itse, ennen kuin tarina antoi sen lukijalle, mutta minua tämä ei häiritse. Voi vain todeta itselleen, että hienosti päätelty :) 

Kristina Ohlsson on tehnyt sen mihin kovin moni kirjailija ei ole pystynyt, olen lukenut useamman teoksen putkeen! Suosittelen lämpimästi piinaavan jännityksen hakijalle. Tämän kirjan luettuani päädyin kuitenkin siihen, että kirjasarjan kolmas ja viides osa saavat odottaa toista osaa Tuhatkaunot, joka on pääkirjaston varattujen hyllyssä. Toivottavasti vesisade ei pilaa suunnitelmaani pyöräreissusta kirjastoon tänään iltapäivästä :)

Kesään on kuulunut paljon muutakin kuin vain piinaavaa jännitystä. Kesälomareissu tyttöjen kanssa meni mukavasti, vaikka energiavaje alkoikin paisua loppua kohti melkein äärimmilleen. Mutta muutama lepopäivä kotiinpaluun jälkeen teki ihmeitä, jopa niin paljon, että innostuin parina aamuna aamulenkille. Ja taas täytyy todeta, että on se vain ihana aika urheilla. Rauhallista ja virkistävää! Sitä oli myös käydä lenkkeilemässä entisissä kotimaisemissa ensimmäisen matkustuspäivän päätteeksi. 

Parasta maisemallista antia reissullamme tarjosi Ylläs. 

Kotiinpaluu antoi kuitenkin paljon iloa marjoihin räjähtäneiden vattupuskien muodossa. Marjaa olis takapihalla niin paljon kuin vain jaksais poimia. Mutta minä kun en sinne puskien keskelle itseäni lähde kuljettamaan. Olenkin tyytynyt poimimaan muutaman rasiallisen aina reunamilta.

Kasvihuoneeseenkin kuului ihan hyvää reissun jälkeen. Hyvin isäntä ja naapurit olivat onnistuneet! Ainoa kiusa, joka tomaatteihin iski, on latvamätä. Tämä on kuulemma hyvin yleinen keskikesän ongelma tomaatille, mutta riittävällä tuuletuksella ja kastelun säännöllisyydellä olen onnistunut sitäkin kitkemään pois. Edelleen huonoja tomaatteja tulee, mutta ne eivät onneksi estä syömästä oikein kypsyneitä tapauksia. Ensimmäiset keltaiset tomaatit olivat herkullisia. Nyt odotetaan jo ensimmäisiä paprikoita maistettavaksi :)

Oman kasvihuoneen kurkku paras kurkku :)

Ompas siitä taas vierähtänyt aikaa, kun olen blogissani pyörähtänyt. Mutta niin kait se on sama asia tämänkin kanssa kuin muutenkin elämässä; nousuja ja laskuja ja niiden välissä pohjia ja huippuja :) Kiva kuitenkin palata jälleen ja esitellä ensimmäiset tämän kesän kurkut. Maistui muuten ruisleivän päällä erinomaiselta.

Kasvihuone meidän pihamaalla on nyt kolmatta kesää. Asukit ovat pysyneet vuodesta toiseen hyvin samoina; kurkut, tomaatit ja paprikat ovat vakiokamaa. Tänä vuonna säkeissä kasvaa myös chiliä ja kurpitsaa (joka paljasti todellisen luonteensa alkaessaan kasvattaa satoaan!). Olin ostavinani kesäkurpitsan, mutta ostinkin sellaisen Halloween kasvin. Jättikurpitsoja odotellessa :) Voipi kuitenkin olla, että hän ei kovin kauaa saa asua kasvihuoneessa, koska meinaa vallata koko kopin! Mutta kukat ovat komeat. Niitähän jotkut jopa friteeraa. Täytynee vielä pohtia päästäisikö kasvin paremmille laitumille biojätteeseen. En ole niin kova keltaisen kummituskurpitsan ystävä, että satoa tulisi nautittua ehkä muutamaa kertaa enempää. Pitänee olla tarkempi ensi keväänä ostoksissaan.

Kasvihuoneen pitäminen on ihan kivaa hommaa, ainakin näin alkukesästä. Syksymmällä tunnetusti kasteluinto vähän hiipuu ja yllättävän paljon varkaitakin pääsee tomaatteihin syntymään. Mutta josko tämä kesä ja syksy toisivat poikkeuksen. Nyt kasvua on mielenkiintoista seurata ja jokaisessa kolossa kasvaa jo paljon satoa. Tilanne voi muuttua, kun emäntä poistuu tiluksiltaan seuraavaksi puoleksitoista viikoksi. Isännälle siirtyy valtava vastuu ;)

Kirjoja kaksin verroin

On ollut mielenkiintoista huomata, että jompi kumpi vie aina hetkeksi mennessään. Vuorotellen kirjat ja käsityöt. Kumpaankin en pysty panostamaan yhtä aikaa. Nyt on selkeästi ollut jälleen kirjojen vuoro ja muutama kirja onkin tullut luettua muutaman viikon aikana. Ensimmäinen oli Paula Hawkinsin esikoinen Nainen junassa. Kirja tarttui käteeni sattumalta kirjastossa.

Kirja on useiden blogien mukaan saanut paljon pöhinää ympärilleen, mutta itselleni tämä oli aivan uusi tuttavuus. Ja se vei minut mukanaan samalla tavalla kuin aiemmin lukemani Knightin kirja. Huomasin jo kirjan alussa, että tämän kategorian kirjoille yhtenäistä näyttäisi olevan lyhyet kappaleet, jotka pitävät lukutunnelman tiiviinä. On niin helppo oikeuttaa itselleen kiireenkin keskellä vielä yksi luku lisää :) Kaisa-Reetta on  avannut kivasti kirjan henkeä blogissaan. 

Itselleni kirja antoi yllätyksellisyyttä, kihelmöivää kerrontaa ja tiiviin lukukokemuksen. Pysyn edelleenkin tämänkaltaisten kirjojen ystävänä. En kaipaa mitään horroria elämääni, vaan juuri tällaista vähän kutkuttavaa jännitystä, joka ei kuitenkaan tule uniin ja uskallan sammuttaa valot illalla hyvillä mielin :)

Liane Moriarty tarjosi minulle viimeisimmän lukukokemuksen toisella suomennoksellaan Mustat valkeat valheet. 

En useinkaan pysty lukemaan kovin tiiviiseen tahtiin saman kirjailijan teoksia ja Nainen junassa antoikin minulle tarvittavan hengähdystauon Moriartyn kirjoista. Myönnän, että aloitin kirjaa useampaankin otteeseen ja päädyin aina jokseenkin samaan kohtaan. Tätä tapahtui myös ennen Hawkinsin kirjan lukua. En vain osannut päättää, kiinnostaako kirja minua todella vai ei. Päätin kuitenkin lukea sen ja hyppäsin suoraan sivulle 43 ja aloin lukea. Ja kyllähän se koukku sieltä sitten tuli. Vaikka kirja on kepeää aurinkotuoli-kirjallisuutta, sisältyy siihen kuitenkin se mysteeri, jota kohdin edetään. Itse ehdin pyöritellä monenlaisia arvauksia kirjan lopusta ja hienosti kirja onnistuikin yllättämään lukijansa. Tulen lukemaan mahdolliset seuraavatkin Moriartyt :) Ihan kelpo kerrontaa. 

Mutta nyt minua odottaa Jojo Moyesin uusin Jos olisit tässä. Odotan innolla sitä fiilistä, jossa luin tätä edeltänyttä Kerro minulle jotain hyvää. En haluaisi pettyä, toivotaan niin!

Yhä parempaa mysliä :)

Laitoin tässä taannoin blogiini reseptin myslistä, joka on tullut jäädäkseen tähän talouteen. Joskus sitä kuitenkin kaipaa uusia makuja ja etsiskelin tässä yhtenä päivänä makoisalta kuulostavia reseptejä ja päädyinkin uuteen kokeiluun.

Itse tehdylle myslille näyttäisi löytyvän myös hienompikin nimi, granola. Tämän reseptin löysin Kinuskikissan blogista. Jätin siitä ihan jokusen ainesosan pois ja makeutuksen tein myös eri tavalla. Banaanijauhe kyllä kiehtoo kokeilemaan, kunhan muistaa sen ensin ostaa :)

Tämä mysli syntyi seuraavalla reseptillä:

1 dl hunaja

4 rkl rypsiöljy

kanelia

kardemummaa

hitunen suolaa

Nämä siis kiehautetaan kattilassa. Tämä osuus siis sama kuin aiemmassa reseptissä, mutta kardemummaa lisänä.

1 dl manteleita

1 dl pähkinäsekoitusta

5 dl kaurahiutaleita

1 dl paahdettuja kookoslastuja (Urtekram)

1 dl chia-siemeniä

Sekoita kaikki keskenään. Paahda uunissa 100 astetta 60 minuuttia. Kääntelin mysliä paiston aikana 15 minuutin välein.

Itse pidin tästä myslistä enemmän kuin aiemmasta. Kardemumma antaa ihanaa mausteisuutta ja oli kiva päästä ensimmäistä kertaa hyödyntämään myös chia-siemeniä. Kookoslastut olivat myös mukava uusi tuttavuus. Herkullista ja helppoa :)

Onnistumisen iloa keittiössä

Olen potenut flunssaa jo kohta kolmatta viikkoa. Kaikki keinot sen taltuttamiseen alkaisivat olla jo kultaakin kalliimpia. Ystäväni vinkkasi minulle, että inkivääri-juomasta voisi olla apua. Niinpä läksin etsimään ohjetta kyseiseen parantavaan juomaan ja löysin ohjeen Anu Harkin pitämästä Kotoliving -blogista nimellä flunssajuoma. Juomaa kannattaa nauttia muutoinkin kuin vain flunssassa, koska sillä näyttäisi olevan paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Juoma valmistui nopsasti ja maistuikin, vähän yllätyksellisestikin, hyvälle. Juoman valmistamiseen tarvitaan vain:

1 litra vettä

1 sitruuna

pala inkivääriä

hunajaa

Laita vesi kattilaan ja purista sinne puolikkaan sitruunan mehu. Kuori toinen puolikas ja leikkaa lohkoiksi. Lisää ne myös kattilaan. Leikkaa inkivääristä 5-6 ohutta viipaletta ja lisää joukkoon. Keitä noin 15 minuuttia. Siivilöi juoma ja lisää hunajaa juomaan oman maun mukaan.

Juomaa voi halutessaan myös maustaa esimerkiksi kanelilla (kanelitanko heitetään vain kiehumaan mukaan). Queens of Delicious -blogissa maustamiseen oli käytetty tuoretta kurkumaa ja mustapippuria. Kaneli kuulostaa ehkä tässä vaiheessa kokeilemisen arvoiselta. Kerronpa sitten, kun olen saanut kokeiltua :)

Valmisruuista Saarioisten lihaperunasoselaatikko on jo pitkään ollut suosikkiani. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin ja tein sitä itse. Ja toden totta, siitä tuli kuin tulikin erittäin makoisaa. Olen usein ajatellut, että en saisi tähän tarpeeksi makua, jotta se maistuisi edes joltain. Mutta tänään uskalsin kaataa maustepurkista ihan kunnolla ja kylläpä siihen makua tuli. Tytötkin vetivät sitä lautaselliset, isompi jopa kaksi :)

Reseptin löysin Soul Kitchen -blogista. Ruoka maistui juuri siltä miltä äitien tekemän ruuan pitää maistua :)

Nopsaa lukuviihdettä

Sain tänään päätökseen Liane Moriartyn uusimman suomennoksen Nainen joka unohti. Ahmin sitä hullun lailla, koska eräpäivä oli jo muutama päivä sitten :)

Voin yhtyä monien kirjoja lukeneiden mielipiteisiin (mm. Amman lukuhetki- ja Kirjakirppu-blogit). Moriartyn teksti on kevyttä ja helppolukuista, hauskasti ja koukuttavasti kirjoitettua. Epävarmuus tarinan päättymisestä pitää pintansa loppuun asti. Onko kirja kuitenkin pieni välipala, jonka voi unohtaa helposti? Samaa kieltämättä pohdin itsekin.

Näin kävi mm. Moriartyn aiemmalle teokselle Hyvä aviomies. Olen lukenut sen. Ehkä tämä sallitaan tämänkaltaiselle "hömppä" kirjallisuudelle, jossa ei kuitenkaan ole mitään piinavan koukuttavaa sisältöä, joka seuraisi lukijaa lukuhetkien ulkopuolellekin. Ehkä juuri tätä ennen minut todella mukaansatemmannut Renee Knightin kirja oli vain niin hyvä, että oli kyseessä kirja kuin kirja, olisi sillä ollut tekemistä selättää edeltäjänsä.

Kirja oli kuitenkin hyvä, vaikka välillä mieleen hiipi ajatus siitä, että tarinan olisi saanut kyllä kerrottua huomattavasti vähäisemmälläkin sivumäärällä (495). Loppujen lopuksi sijoittaisin kirjan kategoriaan "Aurinkotuolikirjat". Sen lukisi kivasti viikon mittaisella rantalomalla :) Suosittelen tarttumaan, mikäli haluaa mukavaa ajanvietettä ja leppoisaa lukukokemusta. Mutta ennen kolmatta Moriartyn suomennettua teosta Mustat valkeat valheet, taidan kuitenkin hypätä taas vähän erilaiseen maailmaan, joka painii samassa sarjassa Knightin kirjan kanssa. Lukuun siis Paula Hawkinsin Nainen junassa.

Ihania iltapalasia

Tai aamupalasia :) Niin tai näin, on niihinkin ruokailuhetkiin välillä kiva keksiä jotain uutta. Itse valmistettu mysli on yksi lemppareista ja sitä syntyy tasaisin väliajoin rahkan kaveriksi iso purkillinen.

Viime viikkoinen pohjoisen vieras pyysi minulta tätä reseptiä ja ajattelin samantein päivittää sen sitten tännekin. Vähän aikaa sitten ostamani kaupan myslipussi jäi kyllä viimeiseksi. Mikäli ei halua ostaa niitä sokerilla yms. aineilla kyllästettyjä myslejä (jotka ehkä maistuvat joltakin), saa rahalleen kovin kuivaa vastinetta. 

Olen joskus aikoinaan poiminut tämän mysliohjeen jostakin lehdestä ja kirjannut sen ilman tarkempia merkintöjä reseptivihkooni. Ihan tarkkaan alkuperäistä reseptiä en ikinä ole noudattanut ja kirjaankin tähän nyt sen version, josta oma suosikkini on muodostunut. Vinkkinä voisin antaa, että vähänkään tummempia pähkinöitä ei kannata käyttää, koska niihin tulee tosi helposti hieman kärtsän makua uunissa. Alkuperäisessä ohjeessa kaurahiutaleiden kaverina ovat spelttihiutaleet sekä lisänä makua antamassa vielä kookoshiutaleet. Mutta tämähän on sellainen resepti, johon voi laittaa melkeimpä mitä tahansa ja varmasti jokainen löytää sen oman suosikkinsa. Mutta alla oleva on hyvä perusresepti. 

Home made mysli

1 dl hunajaa

4 rkl rypsiöljyä

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

ripaus suolaa

Laita nämä kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna seos.

3 dl kaurahiutale

2 dl kauralese

100 g cashew pähkinöitä

1 dl kurpitsansiemeniä

Sekoita nämä ainekset keskenään. Kaada sitten mausteseos sekaan ja kippaa koko homma leivinpaperille. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia (kiertoilmauunissa), puolisen tuntia muutoin. Kääntelen mysliä muutaman kerran paiston aikana.

Samaiselta pohjoisen tädiltä sain vinkin myös banaanilättyihin. Terveellistä, herkullista ja nopeaa, mitä muuta ihminen voikaan toivoa. Vähän marjoja pakkasesta päälle ja kylkeen muutama lusikallinen rahkaa. Oli muuten herkkua! Ja näihin saa tuhottua niin hyvin ne hieman mustuneet banskut, joita et muuten tulisi syöneeksi!

Resepti näihin oli Vappu Pimiän käsiäalaa ja löytyy Iltasanomien sivuilta. Suosittelen tekemään pannulla useita pieniä lättyjä, koska niitä on helpompi käsitellä. Ja näissä pätee ihan sama kuin oikeissakin lätyissä, ensimmäiset ovat vähän hankalia, mutta sen jälkeen paisto onnistui oikein hyvin. Kommenteissa monet suosittelevat esim. maissijauhoja tai jotain hiutaleita lisättävän taikinaan, mutta itse en moisia kaivannut. Paistamisessa täytyy vain olla tosi pitkäjänteinen :)

Ja sitten on pakko vielä laittaa tähän yksi kiva resepti, joka menee mainiosti niin aamu-, ilta-, kuin välipalanakin esimerkiksi jogurtin tai rahkan kaverina. Meille oli tässä taannoin ilmestynyt sellainen kilon pussi omenoita, jotka uhkasivat alkaa siirtyä biojätteeseen. Kuten myös niiden vieressä olleet päärynät. Niinpä niistä syntyikin aivan loistava omena-päärynä-kaurapaistos! Ohjeen otin Kinuskikissan -sivuilta. Tämä ei ole mikään terveyspommi, mutta makupommi onkin. Tämä meinasi hävitä astiasta ennen kuin oli ehtinyt käydä edes uunissa :)

Sitten lopuksi vain muutama fiilistelykuva, kyllä se kesä sieltä tulee. Varmimmat merkit siitä ovat torikahviloiden avautuminen ja jäätelön syönti ulkona hanskat kädessä :)

                                                           

                                                           

Maukasta hetkessä!

Ihana auringonpaiste ulkona, joten ruokien täytyy syntyä nopeasti! Olen jo pitkään metsästänyt täydellistä reseptiä lappapuuroon, tai oikeastaan sitä oikeaa suhdetta marjoja, vettä ja mannaryynejä. Usein puurosta on tullut hieman liisterimäistä, joka on tarttunut kitalakeen kiinni. Mutta onneksi nyt olen lähempänä täydellisyyttä ja kuohkeaa puuroa syntyy useamman kerran viikossa! Ja mikä parasta marjat saavat kyytiä pakkasesta ja samalla saa lääkittyä itseä näin flunssan jyllätessä.

Kuohkean lappapuuron salaisuutena näyttäisi olevan 1 litra vettä, 8 dl marjoja, 1-1,5 dl sokeria ja 1 dl mannaryynejä. Puuro jää keittämisen jälkeen melko "veteläksi" ja vispauksen alkaessa tuntui siltä, ettei se puuroudu ollenkaan. Vispasin puuroa useammassa erässä, joten puuro ehti seisoa aina hetken ja jäähtyä lisää. Tänään herkku syntyi punaisista viinimarjoista ja oli maukasta. Samanaikaisesti syntyi myös rahkan kaveriksi marjakeittoa mustaherukoista. Siihenkin lorautin 1 litran vettä, 8 dl marjoja sekä noin 1 dl sokeria. Perunajauhoja suurustamiseen käytin 1,5 rkl. Keitostakin tuli hyvää ja hakkaa mennen tullen kaupan valmiskeitot :) 

Näiden jälkeen alkoi tehdä mieli päiväkahvin seuraksi maukasta ohrarieskaa, joka sekin valmistuu hetkessä ja on ihan taivaallisen hyvää. Rieskan reseptin löytää Habanerokitchen -blogista. Olen kaulinnut taikinan melko ohueksi ja kertaalleen onnistuin tekemään jopa näkkäriä :) Vaalea siirappi antaa kivasti rieskalle makeutta. Mutta kannattaa rohkeasti jättää taikinalle paksuutta, jos haluaa rieskasta paksumpaa. Helposti siitä tulee kaulittua todella ohutta.

No mutta sittenhän oli jo aika keksiä jotain ruokaa iltapäiväksi. Yhteishyvä-lehdessä oli maukkaan näköinen kanarisoton ohje ja sitä testasinkin tänään. Ja olihan se ihan hyvää perussettiä. Ei mitään makujen ilotulitusta, mutta juuri sellaista helppoa ruokaa, joka maistui lapsille ja päästiin mukavasti päivässä eteenpäin :) Ehdottomasti enemmän makua saa mikäli broileri on marinoitua, mutta maustamattomanakin oli oikein hyvää. Mikäli joku keksii jotain kivoja maustamisvinkkejä tähän, otan niitä mielelläni vastaan!

Löysin taannoin kivan keittokirjan, joka sopii erittäin hyvin tämän hetkiseen ruokafilosofiaani. Hans Välimäen Mummola -reseptikirja sisältää herkullisen oloisia nostalgisia ruokia, jotka näin lapsiperheen näkökulmasta ovat juuri niitä parhaita. Tästä kirjasta löytyy kootusti niitä monia herkkuja, joita minunkin mummoni aikoinaan teki. Huomenna kokeiluun pääsee lihapiirakka ja etenkin lindströminpihvit muistan lapsuudestani, joita usein mummolta toivoin. Toivottavasti ne maistuvat omatekeminäni yhtä herkullisilta :)

Pääsiäisen highlightit

Niin se vaan taas hujahti pääsiäinen vm. 2016. Sääthän suosi oikein kunnolla ja olikin ihana viettää aikaa ulkona niin perheen kanssa kuin yksinkin. Olen ollut niin innoissaan, kun vanhempi lapseni vihdoinkin rohkaistui mutkamäessä ja käytiinkin nauttimassa laskettelupäivästä "isompien" kesken Häkärinteillä Hankasalmella. Voin lämpimästi suositella paikkaa kaikille, jotka vain laskettelupaikkaa täältä keskemmältä Suomea kaipaavat. Lasten tarpeet huomioitu erinomaisesti! 10 points :)

Tämän päiväiselle juoksulenkillekin riensin kirmaten, koska sen päätteksi oli luvassa kunnon rahkapiirakka kahvit. Piirakka onnistui loistavasti ja tätä tekee mielellään myös pääsiäisen ulkopuolella.

Rahkapiirakan ohjeen löysin Peggyn pieni punainen tupa -blogista. Reseptissä oli mukana myös Smarties-karkkeja, mutta ne päätin jättää pois. Ne eivät mielestäni erityisen kauniilta blogissa olleessa kuvassa näyttäneet, enkä toisaalta osannut niitä tähän edes kaivatakaan. Sen verran tuossa tsekkasin, että samalla kaavalla oli tehty myös mustikkainen versio, pitänee kokeilla sitäkin :)

Kun kerran em. blogin löysin, ammensin sieltä myös muutaman ruuankin. Mikään ruokien kaunokainen tämä ei tosissaan ole, mutta on se valittu vuoden 2014 hauskimmaksi blogiruoaksi. Kanaa Igorin tapaan onkin loistava ruoka, jota tein muutaman kerran lähes peräkkäin. Olen lisännyt kummallakin kerralla kastikkeeseen yhden purkin tomaattisosetta (pyreen lisäksi) yrtein maustettuna. Seuraavalla kerralla meinaan jättää tuon pyreen kokonaan pois ja pärjätä pelkällä soseella. Se tuo kastikkeeseen kuitenkin eri tavalla mehukkuutta, mutta ei kuitenkaan liian tomaattista makua. Testatkaa itse, niin tiedätte sitten =D

Ruokailun ei tarvitse myöskään aina olla niin vakavaa ja sen vuoksi meillä syötiinkin yhtenä päivänä nacho-broilerivuokaa, NAM! Tulisuutta pystyy hyvin säätelemään, jotta tämä herkku sopisi mahdollisimman monen ruokailijan suuhun. Parasta tässä oli kuitenkin se päällinen, jossa sekoitettiin salsakastike ja maustamaton tuorejuusto. Tai siis se teki tästä niin maistuvaa mättöruokaa. Ruoka maistui myös vähän vilustuneenakin illan mittaan, eikä siitä jäänyt kuin muutama kidneypapu jäljelle :)

Syötiin meillä toki perinteistä lammastakin ja se se vasta herkkua olikin. Pitkään marinoitunutta ja hautunutta kera itse tehtyjen valkosipulipottujen. Olipa kerrassaan loistavaa! Kuten varmaan arvaattekin, oli ruoka perheemme pataruokaekspertin aikaansaannosta.

Hyvän ruuan lisäksi pääsiäiseen kuului Renee Knightin kirja "Kenenkään ei pitänyt tietää". Kirja on kirjailijan esikoisromaani ja odotan innolla jo seuraavaa. Sen verran vetävä lukukokemus kirja oli. Oikea lukusukkula, termi jota Krista blogissaan Lukutoukan kulttuuriblogi käyttää kirjasta. Pidän kirjoissa (kuin elokuvissakin) juuri tämänkaltaisesta psykologisesta jännityksestä, jonka koukkuun jäädessään lukijan on vaikea laskea kirjaa käsistään, ennen kuin se on loppuunluettu!

Näihin ihanaisiin sitä meidän pääsiäinen sitten loppui. Kiitos pääsiäinen vm. 2016, olit loistava kaikessa aurinkoisuudessaan :)

Kirja kuin käsityö

Tänään aamulla kahvikupin äärellä, tyttöjen leikkiessä sopuisasti yhdessä, sain päätökseen Karen Joy Fowlerin kirjan Olimme ihan suunniltamme. Ajauduin kirjan pariin Me naiset -lehden vinkkaamana. Kirjasta kerrottiin seuraavaa:

"Kirja on kerännyt kehuja varsinkin yllätyskäänteensä ansiosta. Se onkin veretseisauttava, ja vetävästi kirjoitettu tarina jää mieleen pitkäksi aikaa. Romaani on eloisa ja pirteä mutta samalla surullinen perhetarina nuoresta Rosemarysta, jonka poikkeuksellinen lapsuus varjostaa hänen koko elämäänsä."

Tämän perusteella odotin kirjalta jotain ihan muuta, mitä se loppujen lopuksi olikaan. Kovasti mainostettu yllätyskäänne kyllä toteutui, käänne jota en ainakaan em. arvostelun perusteella osannut ajatella. Muita arvosteluita en kirjasta ennakkoon lukenut ja oikeastaan hyvä niin, koska muutoin olisin saattanut jopa kirjan sivuuttaa. Mutta onneksi luin sen. Se oli ihan kelpo kirja, helposti luettava, ajatuksia herättävä, välillä jopa karmiva, välillä jopa hymyilyttävä. Jos kuitenkin haluaa hieman enemmän kirjasta tietää ennakkoon, seikkaperäisemmin kirjaa avataan esim. Lumiomena -blogissa sekä Luetut, lukemattomat -blogissa.

Kirjan luettuani, löysinkin sille sopivasti oman paikan juuri valmistuneiden käsitöiden keskeltä. Miten hyvin se sopikaan niiden kaveriksi :) Tyynynpäällinen syntyi hetken mielijohteesta, ajatuksesta tuhota kaikki keräämäni Novitan Hanko-langat. Langoista on vuosien mittaan syntynyt jos jonkinlaista, mutta mikään niistä ei loppujen lopuksi miellyttänyt niin paljon, että olisivat saaneet jäädä käyttöön. Langasta on erittäin miellyttävä sekä neuloa että virkata, joten joskus ostan sitä uuden kasan ja loihdin siitä jotain kivaa :) Nyt löysin langoille lopullisen paikkansa. Tai ainakin luulin niin.... =D

Mutta nyt muihin tämänpäiväisiin ArjenIloihin :)

Tekemisen huumaa monella saralla :)

Mennyt viikko oli oikein tekemisen tykitystä. Tuntui siltä, että energiaa riittii moneen ja valmistakin tuli. Novitan sukkalehti 2015 tarjosi helpon ohjeen virkattuihin sukkiin. Empähän ollut aiemmin sukkia virkannut ja kantapääkin onnistui malliikkaasti ilman reikiä =D Näitä syntyy varmasti vastaisuudessa lisääkin.

Herkkuja syntyi perheen vanhimman jäsenen edelleen vanhentuessa. Olen aiemminkin tehnyt Mokkapaloja Heleen´s Hobbies -blogin ohjeella ja täytyy myöntää, ettei leipuri väärässä ole ollut, kun tituleeraa ohjetta "valehtelematta parhaiksi mokkapaloiksi". Pohjasta tulee aivan loistava, mehevä ja maukas. Reseptissä ei ole mitään erityistä, mutta lienee muna-sokeri-vaahdon määrä tässä tekee sen kuohkeuden, josta pidän. Usein mokkapaloihin liittyvät yritykset ovat lässähtäneet ja pohjasta on tullut uunipellin kokoinen frisbee-kiekko. Ja herkkujahan saa aina syödä, mikäli itse jaksaa niitä väsätä. Onneksi tätä herkkua on vielä runsaasti jäljellä pakkasessa. Kohmeinen pala kahvin kanssa tekee päiväkahvista päiväkahvin :)

Viikon kruunasi vielä hyvin onnistunut kaalilaatikko hieman uudella twistillä. Olen valmistanut laatikkoa aiemmin anopilta saadulla perinteistäkin perinteisemmällä ohjeella, mutta innoitusta uuteen tarjosi jälleen Habanerokitchen -ruokablogi. Korvasin ohjeen juuston Koskenlaskijan Ruoka cheddarilla, koska ruuan tulee sopia kaikkien ruokailijoiden suuhun. Ripautin jauhelihan sekaan kyllä vähän chilijauhetta, mutta vain laittamisen ilon vuoksi :) Kunnon haudutus uunissa ja syömään. Tällä reseptillä taitaa kaalilaatikko valmistua seuraavankin kerran. Suosittelen!

Mutta nyt, koska aurinko ilostuttaa meitä koko olemuksellaan, lähdemme ulkoilemaan. Katsotaanhan mitä tuleva viikko tuo tullessaan :)

Aihetta juhlaan!

Tadaa... Anelmais-säärystimeni ovat valmiit :) Sen kunniaksi nautin nyt uunituoreen pullan kermavaahdolla sekä raparperihillolla!

Kirjoneulonta ei aiemmin ole ollut lainkaan minun juttuni. Aina olen saanut langat niin kirraamaan, ettei kuviosta juuri ole tolkkua saanut. Säärystimien kohdalla sain kuin sainkin langat kulkemaan mukavasti matkassa ja into kirjoneuleisiin taisi syttyä :)

Edelleen minulla on kuitenkin suuri ongelma, eli kantapään neulominen. Se ei luonnistu sitten niin millään. Ammottavia reikiä siellä sun täällä. Siksi säärystimet. Toisekseen, perinteiset villasukat eivät kestä matkassani. Jokaisessa sukassani on tällä hetkellä päkiöiden alla reiät. Ja parsijaksi minusta ei ole! Enkä millään haluaisi neuloa sukkiani rautalangasta :) Siksi siis säärystimet.

Ohje säärystimien kuvioon on Novitan Sukkalehdestä 2015. Noudatin ohjetta aina kantalappuun asti. Siinä kohdassa päättelin 2 ja 3 puikoilta yhteensä 24 silmukkaa ja jatkoin kerroksen loppuun normaalisti. Seuraavalla kerroksella loin uudet 24 silmukkaa päätettyjen tilalle ja edelleen kerros normaalisti loppuun. Tämän jälkeen toistin sukkaohjeen kerroksia 36-39 yhteensä kolme kertaa ja päättelin silmukat.

Viimeistelin reunat vielä virkkaamalla. Jalkaterässä virkkasin yhden kierroksen ensin kiinteitä silmukoita, jonka jälkeen seuraavalla kerroksella keskitin aaltomaisen reunan jalkaterän yläpuolelle (reunuksen ohje löytyi netistä Garnstudion sivuilta mallista Lisbeth). Muutoin virkkasin kiinteitä silmukoita. Lopuksi virkkasin vielä punaisella langalla kiinteitä silmukoita kantapään ympäri, jotta sekin reuna asettui paremmin.

Kaiken kaikkiaan malli on kiva neuloa, mielenkiinto pysyy hyvin yllä ja valmista tulee suhteellisen nopeasti. Seuraavat saavat luvan olla hieman pirtsakammat :) Mutta ensin kuitenkin jotain muuta kivaa....

Bueno basilikapesto ja eittämättä täydellinen pizzapohja :)

Viikonloppu oli herkullinen monella tapaa, mutta kulminoitui muutamaan onnistuneeseen kokkaukseen keittiössä.

Haluan ehdottomasti jakaa tämän peston ohjeen, koska se on vaan niin loistava, monikäyttöinen ja nopea tehdä. Menneellä viikolla pestoa syötiin kanafileiden kanssa, salaatinkastikkeena sekä margariinin korvaajana leivän päällä. Tätäkin suosittelen lämpimästi kokeilemaan :)

Peston ohje löytyi Kunto Plus -lehden viimeisimmästä numerosta 4/2016. Itse asiassa lehdessä on monia muitakin mielenkiintoisia ja varmasti kokeilemisen arvoisia dippejä ja kastikkeita, mutta tämä basilikapesto on yksi lemppareistani. Kun pestoa on jääkaapissa, ei margariinia tule edes ajatelleeksi sipaista leivälle tai kaataa valmista salaatinkastiketta pullosta tuoreiden kasvisten päälle. Kuten lehdessäkin todetaan: "Mikään ei piristä tylsää ateriaa niin kuin hyvä kastike".

Basilikapesto
Sekoita seuraavat ainekset sauvasekoittimella: 
1 nippu basilikaa
50 g pinjansiemeniä (paahdettuna)
50 g parmesaaniraastetta
1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
suolaa 

Toinen highlight osui lauantai-illan ruokaan. Vanhempi tyttäreni pyysi useamman kerran viime viikolla tekemään lemppariaan, eli ananas pizzaa. Toteutin hänen toiveensa lauantaina. Pidän pizzassa ehdottoman tärkeänä pohjaa ja eittämättä täydellinen pizzapohja löytyy Habanerokitchen -blogista. Kyseisellä ohjeella on keittiössämme valmistunut pizzaa aiemminkin, mutta nyt kokeilin sitä myös ihan itse. Ja se toimi minunkin tekemänä (sähköuunissa). Täytyy tosin myöntää, että leivinuunissa arinalla paistettu pizza on jotain ihan taivaallista.

Yksi salaisuus on varmasti durum-vehnäjauhoissa, toinen uunin kova lämpö ja kolmas pellin kuumentaminen uunissa ennen pizzan latomista. Pohjasta tuli tosi rapsakka ja ohut, ominaisuuksia joita arvostan suuresti. Kokemuksen rintaäänellä voin nyt sanoa, että ennen pizzapohjan laittamista tulikuumalle pellille, kannattaa pohja laittaa leivinpaperille ja sit vetästä koko paketti pellille. Muutoin pohjan käsittely pellin päällä on mahdotonta! Lopputulos oli maistuvaa :)

Sen verran täytyy vielä viikonlopun ruokailuista kertoa, että sunnuntaina iltaruoka oli pitkään leivinuunissa hautunutta pataruokaa lampaasta ja porosta. Kylläpä maistui! Yritän seuraavalla kerralla olla paremmin hollilla, kun mies kokkaa, niin saadaan niitäkin herkkuja tänne.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli herkullinen myös muilla tavoin. Sain urheiltua kumpanakin päivänä, tuli ulkoiltua ja mikä parasta lauantai oli KARKKIPÄIVÄ :) Toivon jo ensi viikolla saavani tänne otteita kädentaidoistani sekä lukukokemuksistani. Kuulemisiin :)

Arkiruokaa, olkaa hyvä :)

Suhteeni ruokaan on tällä hetkellä hyvin arkinen, joskus harvoin gourmeinen :) Olen pyrkinyt siihen, että miettisin useamman päivän ruuat etukäteen. Tällä taktiikalla haluaisin vähentää käyntikertoja kauppaan ja ehkä jopa säästää. Mutta ennen kaikkea myös välttää niitä ärsyttäviä tilanteita, kun ruoka pitäisi olla jo pöydässä, kaapeissa ei mitään järkevää, mutta jotain pitäisi syödä. Taloutemme miespuoliselle kokille em. tilanteet eivät aiheuta päänvaivaa ja usein sieltä valmistuukin jokin makuhermoja kutkuttava pasta-ateria. Niistä myöhemmin, kunhan sellainen tilanne tulee jälleen eteen :)

Tänään ruokalistalla oli tonnikalalasagne, joka maistui erinomaiselta. Näissä ruuissa yhdistyy niin helppous kuin riittävyyskin. Huominen lounas on valmista jo tänään, JEE! Bongasin reseptin osoitteesta http://www.k-ruoka.fi/reseptit/tonnikalalasagne/. Muutoin noudatin reseptin aineksia, mutta kaprikset jätin pois ja tomaattimurska oli valmismaustettu yrteillä. Ehdottomasti kokeilemisen arvoista!

Uskomatonta, mutta TOTTA!

Tänään se vihdoin tapahtui, rohkaistuin ja sain aikaiseksi alkaa pitämään omaa blogia. Ajatus siitä sai alkunsa jo vuonna 2010 hyvän ystäväni innoittamana ja ArjenIlona on ollut olemassa sieltä lähtien. Mutta lienee esikoiseni syntymä samoihin aikoihin vei ajatukseni jonnekin aivan muualle ja blogikirjoittelu sai väistyä. Mutta nyt, vaikka lapsosia on syntynyt tässä välissä yksi lisää, haluan antaa itselleni mahdollisuuden toteuttaa jo pitkään mielessä muhinutta ajatusta. Nyt on sen aika!

Vaikka bloggaria voidaankin soimia liian laajasta kirjosta aiheita yhdessä blogissa, haluan omassani tuoda esiin niitä arkisia aherruksia, joista meidän perheen päivät koostuvat. Ne liittyvät niin ruokaan, monenlaisiin harrastuksiin kuin esimerkiksi matkusteluunkin. Tervetuloa siis mukaan seuraamaan ArjenIlona -blogia :)

PS: Kuva ylätunnisteessa on viimeisimmältä matkaltamme Perusta. Vietimme siellä lähes koko helmikuun. Vierailu Machu Picchulla oli mieleenpainuva. Uskomatonta, mutta TOTTA!