Herkkuja pilviseen päivään

Kesä se vain käväisi meillä ja nyt muutama päivä ollaan menty hyvin koleassa pilvisessä säässä. Välillä vihmoo vettä ja ukkonenkin jyrähtää. Toivottavasti aurinko näyttäisi pian taas säteensä.

Kaikesta huolimatta, otin itseäni niskasta kiinni, puin ylleni pitkävartiset pakkaskengät, pitkähihaisen paidan ja -housut, keräsin rohkeuteni ja säntäsin vattupuskiin. Vaikka juuri eilen kerroin, että minua ei sinne saa, luonto ei vain antanut periksi katsella punaisenaan hehkuvia puskia tuossa silmieni edessä. En nyt intoutunut siellä sankko tolkulla olemaan, mutta lupasin itselleni vademapiirakan palkaksi, jos jaksan niin paljon kerätä. Ja herkullinen piirakka niistä syntyikin :)

En lähtenyt kikkailemaan ohjeilla, vaan tein hyvin perus hyvän piirakan. Ohjeen nappasin Makunautintoja Mimmin keittiöstä -nimisestä blogista. Helppo, nopea ja herkullinen, eipä tuota muuta lie sitten tarvitakaan. Yhdyn blogin pitäjän mielipiteeseen, että piirakasta ei tosissaan tullut ällömakea, vaan just sellanen sopiva sokerin tuskaan. Vattuja laitoin oikein rutkasti päälle, itse asiassa koko tämänpäiväisen saaliini :)

Vadelma-rahkapiirakka

Pohja

100 g voita

3/4 dl sokeria

1 kanamuna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhe

Täyte

2 dl rahkaa

0,5 dl maitoa

2 kanamunaa

3/4 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

vadelmia

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kanamunat ja keskenään sekoitetut kuivat ainekset vatkaten joukkoon. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan, myös reunoille.

Sekoita kaikki täytteen aineisosat keskenään. 

Kaada vadelmat pohjan päälle ja lopuksi rahkaseos vadelmien päälle.

Paista uunin alatasolla 175 asteessa reipas puoli tuntia.

Kivoja kesäkuulumisia

Kirjat ovat vieneet minua jo useamman kuukauden ajan. Ne eivät ole edelleenkään antaneet sijaa puikoille tai virkkuukoukulle. Aika ilman käsitöitä on jo niin pitkä, että kohta niitä tulee ikävä. Jos edes kerrankin olisi niin hyvissä ajoin liikkeellä, että voisi loihtia jotain pukinkonttiin. Aiemmin kuin jouluaattoa edellisellä viikolla :) Pitää alkaa virittäytyä tunnelmaan!

Syynä suureen lukuinnostukseen on kirjailija nimeltään Kristina Ohlsson. En olekaan täällä vielä kertonut hänen teoksistaan, joita olen lukenut jo kolme. Aloitin luku-urakan ns. väärästä päästä eli hänen viimeisimmästä suomennoksestaan Lotus Blues. Tämä ei sinänsä haitannut, koska teos aloitti kaksiosaisen jännitystarinan, jossa kirjan päähenkilöt ovat vaihtuneet. Toinen osa, Mion Blues, ilmestyy suomennoksena lokakuussa. Odotan sitä innolla. Kielipää kun ei millään anna mahdollisuutta lukea sitä alkuperäiskielellään ruotsiksi.

Koska innostuin Kristinan kirjoista niin kovasti, luin seuraavaksi Paratiisiuhrit, joka on Fredrika Bergman -kirjasarjan neljäs osa. Vaikka kirja ei aihepiiriltään, terrorismi ja lentokonekaappaus, tuntunut aivan omalta, imaisi kirja kuitenkin minut mukaansa ja luin sen ahmien loppuun, kuten Lotus Bluesinkin. Tämän jälkeen päätin kuitenkin palata kirjasarjan alkuun ja sain juuri päätökseen ensimmäisen teoksen Nukketalo.

Näin pienten lasten äitinä kirjan aihepiiri, lapsiin kohdistuvat rikokset, ei ollut mikään mieleinen, mutta uskalsin kuitenkin tarttua siihen. Ja kaikesta huolimatta, kirja vei mennessään, mutta vasta vähän aikaa luettuani. Ehkä tässä näkyi kirjailijalle annettu vinkki "Kun kirjoitat, sinnittele sivulle 90. Sen jälkeen jaksat mitä vain!" Tämän jälkeen todella tuntui, että kirja avautui lukijalle ja juoni pääsi oikein kunnolla käyntiin. Siitä eteenpäin lukija saa odottaa loppuratkaisua hyvinkin pitkään, kuitenkaan kyllästymättä tapauksen ratkaisemattomuuteen. Kirjaa lukee kuin tulisilla hiilillä, odottaen kuumeisesti, että jokin ratkaiseva juttu tapahtuisi jo seuraavalla sivulla. Mutta ei, vieläkään! Toki välillä muutaman tärkeän seikan pystyin ratkaisemaan itse, ennen kuin tarina antoi sen lukijalle, mutta minua tämä ei häiritse. Voi vain todeta itselleen, että hienosti päätelty :) 

Kristina Ohlsson on tehnyt sen mihin kovin moni kirjailija ei ole pystynyt, olen lukenut useamman teoksen putkeen! Suosittelen lämpimästi piinaavan jännityksen hakijalle. Tämän kirjan luettuani päädyin kuitenkin siihen, että kirjasarjan kolmas ja viides osa saavat odottaa toista osaa Tuhatkaunot, joka on pääkirjaston varattujen hyllyssä. Toivottavasti vesisade ei pilaa suunnitelmaani pyöräreissusta kirjastoon tänään iltapäivästä :)

Kesään on kuulunut paljon muutakin kuin vain piinaavaa jännitystä. Kesälomareissu tyttöjen kanssa meni mukavasti, vaikka energiavaje alkoikin paisua loppua kohti melkein äärimmilleen. Mutta muutama lepopäivä kotiinpaluun jälkeen teki ihmeitä, jopa niin paljon, että innostuin parina aamuna aamulenkille. Ja taas täytyy todeta, että on se vain ihana aika urheilla. Rauhallista ja virkistävää! Sitä oli myös käydä lenkkeilemässä entisissä kotimaisemissa ensimmäisen matkustuspäivän päätteeksi. 

Parasta maisemallista antia reissullamme tarjosi Ylläs. 

Kotiinpaluu antoi kuitenkin paljon iloa marjoihin räjähtäneiden vattupuskien muodossa. Marjaa olis takapihalla niin paljon kuin vain jaksais poimia. Mutta minä kun en sinne puskien keskelle itseäni lähde kuljettamaan. Olenkin tyytynyt poimimaan muutaman rasiallisen aina reunamilta.

Kasvihuoneeseenkin kuului ihan hyvää reissun jälkeen. Hyvin isäntä ja naapurit olivat onnistuneet! Ainoa kiusa, joka tomaatteihin iski, on latvamätä. Tämä on kuulemma hyvin yleinen keskikesän ongelma tomaatille, mutta riittävällä tuuletuksella ja kastelun säännöllisyydellä olen onnistunut sitäkin kitkemään pois. Edelleen huonoja tomaatteja tulee, mutta ne eivät onneksi estä syömästä oikein kypsyneitä tapauksia. Ensimmäiset keltaiset tomaatit olivat herkullisia. Nyt odotetaan jo ensimmäisiä paprikoita maistettavaksi :)

Oman kasvihuoneen kurkku paras kurkku :)

Ompas siitä taas vierähtänyt aikaa, kun olen blogissani pyörähtänyt. Mutta niin kait se on sama asia tämänkin kanssa kuin muutenkin elämässä; nousuja ja laskuja ja niiden välissä pohjia ja huippuja :) Kiva kuitenkin palata jälleen ja esitellä ensimmäiset tämän kesän kurkut. Maistui muuten ruisleivän päällä erinomaiselta.

Kasvihuone meidän pihamaalla on nyt kolmatta kesää. Asukit ovat pysyneet vuodesta toiseen hyvin samoina; kurkut, tomaatit ja paprikat ovat vakiokamaa. Tänä vuonna säkeissä kasvaa myös chiliä ja kurpitsaa (joka paljasti todellisen luonteensa alkaessaan kasvattaa satoaan!). Olin ostavinani kesäkurpitsan, mutta ostinkin sellaisen Halloween kasvin. Jättikurpitsoja odotellessa :) Voipi kuitenkin olla, että hän ei kovin kauaa saa asua kasvihuoneessa, koska meinaa vallata koko kopin! Mutta kukat ovat komeat. Niitähän jotkut jopa friteeraa. Täytynee vielä pohtia päästäisikö kasvin paremmille laitumille biojätteeseen. En ole niin kova keltaisen kummituskurpitsan ystävä, että satoa tulisi nautittua ehkä muutamaa kertaa enempää. Pitänee olla tarkempi ensi keväänä ostoksissaan.

Kasvihuoneen pitäminen on ihan kivaa hommaa, ainakin näin alkukesästä. Syksymmällä tunnetusti kasteluinto vähän hiipuu ja yllättävän paljon varkaitakin pääsee tomaatteihin syntymään. Mutta josko tämä kesä ja syksy toisivat poikkeuksen. Nyt kasvua on mielenkiintoista seurata ja jokaisessa kolossa kasvaa jo paljon satoa. Tilanne voi muuttua, kun emäntä poistuu tiluksiltaan seuraavaksi puoleksitoista viikoksi. Isännälle siirtyy valtava vastuu ;)

Kirjoja kaksin verroin

On ollut mielenkiintoista huomata, että jompi kumpi vie aina hetkeksi mennessään. Vuorotellen kirjat ja käsityöt. Kumpaankin en pysty panostamaan yhtä aikaa. Nyt on selkeästi ollut jälleen kirjojen vuoro ja muutama kirja onkin tullut luettua muutaman viikon aikana. Ensimmäinen oli Paula Hawkinsin esikoinen Nainen junassa. Kirja tarttui käteeni sattumalta kirjastossa.

Kirja on useiden blogien mukaan saanut paljon pöhinää ympärilleen, mutta itselleni tämä oli aivan uusi tuttavuus. Ja se vei minut mukanaan samalla tavalla kuin aiemmin lukemani Knightin kirja. Huomasin jo kirjan alussa, että tämän kategorian kirjoille yhtenäistä näyttäisi olevan lyhyet kappaleet, jotka pitävät lukutunnelman tiiviinä. On niin helppo oikeuttaa itselleen kiireenkin keskellä vielä yksi luku lisää :) Kaisa-Reetta on  avannut kivasti kirjan henkeä blogissaan. 

Itselleni kirja antoi yllätyksellisyyttä, kihelmöivää kerrontaa ja tiiviin lukukokemuksen. Pysyn edelleenkin tämänkaltaisten kirjojen ystävänä. En kaipaa mitään horroria elämääni, vaan juuri tällaista vähän kutkuttavaa jännitystä, joka ei kuitenkaan tule uniin ja uskallan sammuttaa valot illalla hyvillä mielin :)

Liane Moriarty tarjosi minulle viimeisimmän lukukokemuksen toisella suomennoksellaan Mustat valkeat valheet. 

En useinkaan pysty lukemaan kovin tiiviiseen tahtiin saman kirjailijan teoksia ja Nainen junassa antoikin minulle tarvittavan hengähdystauon Moriartyn kirjoista. Myönnän, että aloitin kirjaa useampaankin otteeseen ja päädyin aina jokseenkin samaan kohtaan. Tätä tapahtui myös ennen Hawkinsin kirjan lukua. En vain osannut päättää, kiinnostaako kirja minua todella vai ei. Päätin kuitenkin lukea sen ja hyppäsin suoraan sivulle 43 ja aloin lukea. Ja kyllähän se koukku sieltä sitten tuli. Vaikka kirja on kepeää aurinkotuoli-kirjallisuutta, sisältyy siihen kuitenkin se mysteeri, jota kohdin edetään. Itse ehdin pyöritellä monenlaisia arvauksia kirjan lopusta ja hienosti kirja onnistuikin yllättämään lukijansa. Tulen lukemaan mahdolliset seuraavatkin Moriartyt :) Ihan kelpo kerrontaa. 

Mutta nyt minua odottaa Jojo Moyesin uusin Jos olisit tässä. Odotan innolla sitä fiilistä, jossa luin tätä edeltänyttä Kerro minulle jotain hyvää. En haluaisi pettyä, toivotaan niin!

Yhä parempaa mysliä :)

Laitoin tässä taannoin blogiini reseptin myslistä, joka on tullut jäädäkseen tähän talouteen. Joskus sitä kuitenkin kaipaa uusia makuja ja etsiskelin tässä yhtenä päivänä makoisalta kuulostavia reseptejä ja päädyinkin uuteen kokeiluun.

Itse tehdylle myslille näyttäisi löytyvän myös hienompikin nimi, granola. Tämän reseptin löysin Kinuskikissan blogista. Jätin siitä ihan jokusen ainesosan pois ja makeutuksen tein myös eri tavalla. Banaanijauhe kyllä kiehtoo kokeilemaan, kunhan muistaa sen ensin ostaa :)

Tämä mysli syntyi seuraavalla reseptillä:

1 dl hunaja

4 rkl rypsiöljy

kanelia

kardemummaa

hitunen suolaa

Nämä siis kiehautetaan kattilassa. Tämä osuus siis sama kuin aiemmassa reseptissä, mutta kardemummaa lisänä.

1 dl manteleita

1 dl pähkinäsekoitusta

5 dl kaurahiutaleita

1 dl paahdettuja kookoslastuja (Urtekram)

1 dl chia-siemeniä

Sekoita kaikki keskenään. Paahda uunissa 100 astetta 60 minuuttia. Kääntelin mysliä paiston aikana 15 minuutin välein.

Itse pidin tästä myslistä enemmän kuin aiemmasta. Kardemumma antaa ihanaa mausteisuutta ja oli kiva päästä ensimmäistä kertaa hyödyntämään myös chia-siemeniä. Kookoslastut olivat myös mukava uusi tuttavuus. Herkullista ja helppoa :)

Onnistumisen iloa keittiössä

Olen potenut flunssaa jo kohta kolmatta viikkoa. Kaikki keinot sen taltuttamiseen alkaisivat olla jo kultaakin kalliimpia. Ystäväni vinkkasi minulle, että inkivääri-juomasta voisi olla apua. Niinpä läksin etsimään ohjetta kyseiseen parantavaan juomaan ja löysin ohjeen Anu Harkin pitämästä Kotoliving -blogista nimellä flunssajuoma. Juomaa kannattaa nauttia muutoinkin kuin vain flunssassa, koska sillä näyttäisi olevan paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia.

Juoma valmistui nopsasti ja maistuikin, vähän yllätyksellisestikin, hyvälle. Juoman valmistamiseen tarvitaan vain:

1 litra vettä

1 sitruuna

pala inkivääriä

hunajaa

Laita vesi kattilaan ja purista sinne puolikkaan sitruunan mehu. Kuori toinen puolikas ja leikkaa lohkoiksi. Lisää ne myös kattilaan. Leikkaa inkivääristä 5-6 ohutta viipaletta ja lisää joukkoon. Keitä noin 15 minuuttia. Siivilöi juoma ja lisää hunajaa juomaan oman maun mukaan.

Juomaa voi halutessaan myös maustaa esimerkiksi kanelilla (kanelitanko heitetään vain kiehumaan mukaan). Queens of Delicious -blogissa maustamiseen oli käytetty tuoretta kurkumaa ja mustapippuria. Kaneli kuulostaa ehkä tässä vaiheessa kokeilemisen arvoiselta. Kerronpa sitten, kun olen saanut kokeiltua :)

Valmisruuista Saarioisten lihaperunasoselaatikko on jo pitkään ollut suosikkiani. Tänään kuitenkin ryhdistäydyin ja tein sitä itse. Ja toden totta, siitä tuli kuin tulikin erittäin makoisaa. Olen usein ajatellut, että en saisi tähän tarpeeksi makua, jotta se maistuisi edes joltain. Mutta tänään uskalsin kaataa maustepurkista ihan kunnolla ja kylläpä siihen makua tuli. Tytötkin vetivät sitä lautaselliset, isompi jopa kaksi :)

Reseptin löysin Soul Kitchen -blogista. Ruoka maistui juuri siltä miltä äitien tekemän ruuan pitää maistua :)

Nopsaa lukuviihdettä

Sain tänään päätökseen Liane Moriartyn uusimman suomennoksen Nainen joka unohti. Ahmin sitä hullun lailla, koska eräpäivä oli jo muutama päivä sitten :)

Voin yhtyä monien kirjoja lukeneiden mielipiteisiin (mm. Amman lukuhetki- ja Kirjakirppu-blogit). Moriartyn teksti on kevyttä ja helppolukuista, hauskasti ja koukuttavasti kirjoitettua. Epävarmuus tarinan päättymisestä pitää pintansa loppuun asti. Onko kirja kuitenkin pieni välipala, jonka voi unohtaa helposti? Samaa kieltämättä pohdin itsekin.

Näin kävi mm. Moriartyn aiemmalle teokselle Hyvä aviomies. Olen lukenut sen. Ehkä tämä sallitaan tämänkaltaiselle "hömppä" kirjallisuudelle, jossa ei kuitenkaan ole mitään piinavan koukuttavaa sisältöä, joka seuraisi lukijaa lukuhetkien ulkopuolellekin. Ehkä juuri tätä ennen minut todella mukaansatemmannut Renee Knightin kirja oli vain niin hyvä, että oli kyseessä kirja kuin kirja, olisi sillä ollut tekemistä selättää edeltäjänsä.

Kirja oli kuitenkin hyvä, vaikka välillä mieleen hiipi ajatus siitä, että tarinan olisi saanut kyllä kerrottua huomattavasti vähäisemmälläkin sivumäärällä (495). Loppujen lopuksi sijoittaisin kirjan kategoriaan "Aurinkotuolikirjat". Sen lukisi kivasti viikon mittaisella rantalomalla :) Suosittelen tarttumaan, mikäli haluaa mukavaa ajanvietettä ja leppoisaa lukukokemusta. Mutta ennen kolmatta Moriartyn suomennettua teosta Mustat valkeat valheet, taidan kuitenkin hypätä taas vähän erilaiseen maailmaan, joka painii samassa sarjassa Knightin kirjan kanssa. Lukuun siis Paula Hawkinsin Nainen junassa.