Kirja on useiden blogien mukaan saanut paljon pöhinää ympärilleen, mutta itselleni tämä oli aivan uusi tuttavuus. Ja se vei minut mukanaan samalla tavalla kuin aiemmin lukemani Knightin kirja. Huomasin jo kirjan alussa, että tämän kategorian kirjoille yhtenäistä näyttäisi olevan lyhyet kappaleet, jotka pitävät lukutunnelman tiiviinä. On niin helppo oikeuttaa itselleen kiireenkin keskellä vielä yksi luku lisää :) Kaisa-Reetta on avannut kivasti kirjan henkeä blogissaan.
Itselleni kirja antoi yllätyksellisyyttä, kihelmöivää kerrontaa ja tiiviin lukukokemuksen. Pysyn edelleenkin tämänkaltaisten kirjojen ystävänä. En kaipaa mitään horroria elämääni, vaan juuri tällaista vähän kutkuttavaa jännitystä, joka ei kuitenkaan tule uniin ja uskallan sammuttaa valot illalla hyvillä mielin :)
Liane Moriarty tarjosi minulle viimeisimmän lukukokemuksen toisella suomennoksellaan Mustat valkeat valheet.
En useinkaan pysty lukemaan kovin tiiviiseen tahtiin saman kirjailijan teoksia ja Nainen junassa antoikin minulle tarvittavan hengähdystauon Moriartyn kirjoista. Myönnän, että aloitin kirjaa useampaankin otteeseen ja päädyin aina jokseenkin samaan kohtaan. Tätä tapahtui myös ennen Hawkinsin kirjan lukua. En vain osannut päättää, kiinnostaako kirja minua todella vai ei. Päätin kuitenkin lukea sen ja hyppäsin suoraan sivulle 43 ja aloin lukea. Ja kyllähän se koukku sieltä sitten tuli. Vaikka kirja on kepeää aurinkotuoli-kirjallisuutta, sisältyy siihen kuitenkin se mysteeri, jota kohdin edetään. Itse ehdin pyöritellä monenlaisia arvauksia kirjan lopusta ja hienosti kirja onnistuikin yllättämään lukijansa. Tulen lukemaan mahdolliset seuraavatkin Moriartyt :) Ihan kelpo kerrontaa.
Mutta nyt minua odottaa Jojo Moyesin uusin Jos olisit tässä. Odotan innolla sitä fiilistä, jossa luin tätä edeltänyttä Kerro minulle jotain hyvää. En haluaisi pettyä, toivotaan niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti